Näkyväksi tuleminen
Todella moni kokee olevansa turvassa, kun on piilossa itseltä ja muilta. Ei näytä todellista itseä edes itselle. Ei kerro syvempiä ajatuksia, pohdintoja ja tunteita joita omassa päässä kelaa. Pitää ne piilossa, eikä tule aidosti näkyväksi muille. Näkyväksi tuleminen on rehellisyyttä olla juuri sitä mitä on, eikä mukaudu enää siihen mihin on kasvanut lapsena. Se on itsensä ja tunteiden ilmaisua, se on omien mielipiteiden jakamista keskusteluissa - vaikka se poikkaisi muiden näkemyksistä. Se on omien ääriviivojen piirtämistä tähän maailmaan, omien tarpeiden täyttämistä. Sillon vie myös oman tilan, mihin jokaisella on oikeus. Ei ole enää näkymätön, joka ohitetaan. Ei ole se kynnysmatto joka ylitetään. Silloin altistaa itsensä hylätyksi tulemiselle, kun ei olekkaan enää se tyyppi jonka muut ovat oppineet tuntemaan, vaan onkin oma rehellinen ja aito itsensä sydänjuuria myöden auki. Voi tulla hylätyksi kun ei olekaan enää se mukautuva tyyppi, joka myötäilee vaan muita ja toimii aina muiden odotusten mukaan. Se joka ennen mieluummin ylitti omat rajat, nieli kyyneleet ja satutti itseä, kun uskalsi rajata hylätyksi tulemisen pelossa. Voi tulla hylätyksi kun alkaakin tekemään asioita jotka on aidosti omia. Alkaakin sanomaan ei, silloin kun on sen aika. Alkaakin olemaan totta itselle ja muille.
"Kun ymmärtää elämän rajallisuuden, se sytyttää halun elää. Aidosti ja rehellisesti omannäköistä elämää. Nyt, ei sitten kun."
Meistä jokaisesta löytyy voima
Valitettavan moni on oppinut pienentämään itseä - oppinut että se oma näkemys, kokemus ja tunne on vähäpätöinen ja väärä. Oppinut ettei sillä ole arvoa ja että se kuuluu pitää omana tietona. Oppinut jo pienenä lapsena kotona ja koulussa vaientamaan itsensä, koska aikuisen/auktoriteetin totuus on se “oikea” johon kuuluu taipua. Niin meille usein valitettavsti yhtä opetetaan. Mikä on johtanut siihen, että moni aikuinen pienentää ja vaientaa itseä yhä edelleen. Ei uskalla elää täyttä elämää. Meidän kulttuurissa arvostetaan asiantuntijoita niin, ettei uskalleta nostaa tärkeitä kysymyksiä esille. Vaikka juuri sillä tavalla muutokset tapahtuu. Liian usein ajatellaan ettei se oma kysymys/mielipide/tunne/kokemus ole yhtä tärkeä ja arvokas. Ajatellaan ettei itse olisi oman elämän asiantuntija. Ettei se oma kokemus olisi todellista asiantuntijuutta. Niin toimiessa pienentää koko ajan itseä, kaventaa omia mahdollisuuksia ja omaa potentiaalia. Toki on hetkiä jolloin on viisautta olla hiljaa, en tarkoita että pitäisi olla koko ajan jakamassa omaa. Ehkä saatkin kiinni tästä?
Konfliktin pelko
Todella moni pelkää konflikteja ja se saa hiljenemään, sillä ristiriita nostaa syvän turvattomuuden pintaa. Onkin hyvä pohtia mistä tämä malli tulee, mistä olemme oppineet sen. Toki siihen vaikuttaa moni teema, mutta yksi merkittävä on varmasti se että me ihmiset ollaan laumaeläimiä. Laumaeläiminä on luontaista että koemme uhkaavaksi erilaisuuden ja hylätyksi tulemisen mielipiteen/elämäntavan vuoksi. Vaikka todellisuudessa se ei ole enää meille vaarallista. Enää me ei kuolla, jos käy niin että “lauma” hylkää meidät. Se on vain meidän alkukantainen eloonjäämis vietti.
"Mitä enemmän varoo, sen kapemmaksi oma elämä käy. Silloin ei ole totta itselle ja muille. Se kuluttaa valtavasti energiaa ja lopulta uuvuttaa."
Turva kohdata ja jakaa erilaisista mielipiteistä huolimatta
Pakosta samaa mieltä oleminen koetaan usein turvalliseksi, vaikka todellisuudessa silloin ei kohtaa itseä eikä toista aidosti. Silloin hermosto jää turvattomuuden tilaan. Silloin ei voi myöskään hyväksyä itse ja toista aidosti, jos ei tule näkyväksi rehellisesti omana itsenä. Entä jos alkaisimme vihdoin muuttaa sitä. Loisimme mallin missä on turvallista nähdä ja kokea maailma eri tavalla. Olla eri mieltä, olematta toisia vastaan. Sillä lopulta on yhtä monta totuutta kun ihmistä, eikä se tee kenenkään totuudesta väärää. Meillä jokaisella on oma tarina ja ymmärrys, tietoisuus minkä kautta peilataan maailmaa, koetaan ja tunnemme. Vain tulemalla näkyväksi omien ajatusten, tunteiden ja näkemysten kautta, voimme alkaa oppi toisilta ja itse antaa muille. Silloin voimme todella olla aidosti yhteydessä muihin, emme ole enää erillisiä muista. Olemme yhtä kaikkien erilaisten mielipiteiden, näkemysten ja kokemusten kanssa. Vain silloin voimme sydämestä käsin kuulla muita, ottamatta omaksi sitä mikä ei ole oma totuus. Salimme muille ja itselle oman. Arvostaen, ei arvostellen. Silloin meillä on turva olla yhteydessä.
"Kun me toimitaan aikuisesta käsin, meissä on rohkeus elää rehellisesti. Meillä on keinot ja välineet selvitä myös näkemys eroista ja konflikteista. Se ei ole vaarallista."
Roolit -
Jos on koko elämä kuluttanut erilaisten roolien ylläpitämiseen, silloin ei koskaan näe todellista itseä, omaa osaamistaan ja koko potentiaalia. Ei tule todella näkyväksi. Silloin ei voi koskaan elää elämää joka täyttää todella sydämen tasolla asti. Eikä silloin myös näe muita aidosti ja rehellisesti. Elää jatkuvasti valheessa, ei ole totta.
Meidän ei tarvi elää roolien kautta, me voidaan olla totta kokonaisena oma itsenä aina. Näkyvänä. Aidosti. Rehellisesti.