Kun kaikki turha riisutaan
Jos tietäisit että elät enää yhden vuorokauden, miten käyttäisit sen ajan? Mitkä asiat todella merkitsisi sinulle? Mitä jäljelle jäisi kun kaikki turha riisutaan?
Tiedän, aika raflaavat kysymykset, mutta silti koen tärkeäksi esittää ne. Sillä näiden kysymysten äärelle toisinaan itse pysähdyn ja peilaan arkea niiden kautta. Mietin mitkä on niitä minulle aidosti tärkeitä asoita, mihin käytän aikani. Toteutuuko arvoni todella arjessa. Keitä siinä vierellä kulkee, kenen kanssa todella haluan viettää aikaani. On rohkeutta rehellisesti uskaltaa katsoa omaa arkea ja ajankäyttöä nuiden kysymysten pohjalta. Pysähtyä katsomaan onko arjessa todella aikaa aidolle kohtaamisille, aidosti merkityksellisille asioille.
Itsellä elämä on heittänyt tämän kysymyksen vasten kasvoja lukuisia kertoja, suorastaan pakottanut katsomaan ja näkemään. Valitsemaan. Hyvä niin. Sillä se on saanut minut uskaltamaan valitsemaan asioita joita ei yleisellä tasolla aidosti arvosteta, puheissa kylläkin. Aikoinaan valitsin mm. vuosien kotiäitiyden, jota en kadu hetkeäkään. En kadu että valitsin sen silloin, uran ja koulutuksen sijaan, vaikka se tarkoitti taloudellisesti tiukemmalla elämistä, mutta se tarkoitti myös paljon rakkautta ja aikaa. Hyvin olen ehtinyt luomaan myöhemminkin omaa juttua, joka ei vielä silloin ollut selvä. Silloin oli ensisijaisesti kotiäitiyden aika. Tämä vain esimerkkinä siitä että kun toimii linjassa itsensä kanssa, saa paljon ennemmän kun menettää.
Nuorimmaisen kanssa taas olen tehnyt töitä jo hänen ollessa ihan pieni, mutta senkin pehmeästi ja lapsen tahtisesti. Omien arvojen mukaan. Koska se oli ja on edelleen mun iso arvo, se etten tee kenenkään hyvinvoinnin kustannuksella mitään. Perhe ja oma hyvinvointi vaan menee aina ykköseksi. Se on saanut valitsemaan aidosti sydämellä, katsomaan rehellisesti peiliin ja riisumaan turhan pois. Siis sellaisen mikä ei tule sydämestä, vaan ihan vääristä motiiveista. Se on saanut valitsemaan ne jutut mitkä aidosti resonoi itseä ja karsimaan sellaisen pois mikä ei, sillä turha kuluttaa aikaa ja energiaa sellaiseen mikä ei palevele kokonaisuutta. Joka ei ole itselle merkityksellistä. Se jos joku palvelee myös isompaa kuvaa tässä maailmassa. Itseä, perhettä, asiakkaita ja yhteskuntaa. Se on saanut minut uskaltamaan rohkeasti, vaikka pelottaisi, vaikka kukaan ei ymmärtäisi. Se on saanut minut seuraamaan sydäntä, antamaan sen toimia kompassina.
Ja se on todella antanut ja kantanut.
Sillä lopulta minulle millään muulla ei ole väliä kuolinvuoteella, kun sillä että tiedän eläneeni täyttä elämää. Merkityksellistä. Rakkaudella - arvojensa mukaan. Rakastaen. Onnellisena.
Lause joka pysäytti..
Onko sulla ollut elämässä hetkiä jotka on pysäyttänyt sinut totaalisesti? Lauseita ja kohtaamisia jotka on saanut sinut näkemään sen mitä todella haluat elämältä, millä on sinulle lopulta todella merkitystä? Lausetta joka on saanut elämään, saanut halun todella elää eikä vaan suorittaa elämää.
Minulla on lukuisia, mutta yksi joka pysäytti totaalisesti ja sai tahtotilan elää nousemaan. Se on kahdentoista vuoden takainen hetki, kun makasin leikkauksen jälkeen sairaalassa ja en tiennyt kävelenkö enää koskaan. En tiennyt joudunko loppu elämän käyttämään katetria yms. Vauriot oli niin isot. Olen palannut siihen hetkeen kun kirurgi soitti puolen yön aikaan ja kysyi miten voin. Hän ei vielä silloin kertonut ettei uskonut minun kävelevän enää koskaan, sanoi sen vasta kolme kuukautta leikkauksesta. Hän ei uskonut että tietyt kehon toiminnot palaisi normaaliin ja suri kuulemma sitä kotimatkalla. Ja hyvä kun ei kertonut kaikkea silloin, en ehkä olisi jaksanut niin kovin luottaa paranemiseen jos olisi kertonut oman totuuden. Se oli riittävänä iso kriisi muutenkin.
Muistan vain miten tuo kaikki asetti elämässä arvoja kohdalleen, kuin palasia olisi loksahdellut paikoilleen. Muistan miettineeni, jos tästä selviän ja kuntoudun, en enää koskaan hylkää itseäni. Päätin että olen rehellisen uskollinen itselleni ja teen asioita jotka aidosti kutsuu. Haluan elää!! Muistan miettineeni miten haluan keskittyä elämässä hyvään, niihin myös tietyllä tavalla itsestäänkin selviin asioihin - nähdä ne arjessa. Vaalia niitä. Nähdä niiden kauneus ja merkityksellisyys. Nähdä ja kohdata joka päivä itseni, lapset ja puolison läsnäololla. Tanssia ja liikkua, koska voin ja rakastan sitä. Silloin päätin keskittyä arjen arvoihin, elää siinä joka päivä täyttä elämää. Ei vain viikonloppuisin ja lomilla. Siitä on noussut mun vahva tahtotila elää oman näköistä arkea aina, ei vasta eläkkeellä. Muistan miten kiitollisuus tulvi ylitse siitä että saan kävellä, että voin käydä ihan normaalisti vessassa. Ne asiat nousi aivan uuteen arvoonsa, kun ne oli lähellä menettää. Arvoon nousi meillä monelle, lähes kaikille itsestäänselviä asioita. Asioita joista lopulta kaikki voimme olla joka päivä äärettömän kiitollisia, kuten niin monesta muustakin itsestäänselvästä asiasta.
Noihin hetkiin palaan niinä hetkinä jolloin tuntuu etten riitä, jolloin tuntuu etten uskalla. Hetkinä kun löydän itseni katsomasta tai puhumasta itsestä tai omasta kehosta arvostellen, vaatien. Palaan asioihin jotka saa muistamaan, elämä on lahja. Ja elämään sen mukaan, tekemään töitä sen mukaan, kohtaamaan jokaisen sen mukaan. Elämä on elämistä varten!
Kaikki se vaatii aidosti valintoja, yhä uudelleen ja uudelleen.
Järjestelyä ja välillä myös tasapainoilua kaiken kanssa. Varsinkin lapsiperheessä elämä muuttuu kaiken aikaan, joten se saa kasvamaan aina uuteen. Ja se on kaiken sen arvoista, ihan jokaisen valinnan ja säädön. Kun arvo tulee sydämestä, on valmis tekemään hitokseen töitä niiden eteen! Sillä se ei aina todella ole helppoa, mutta sitäkin arvokkaampaa ja merkityksellisempää. Hassua että toisinaan koen olevani yhteiskunnan mittakaavassa saamaton, kun annan esimerkiksi niin paljon aikaa perheelleni ja omalle hyvinvoinnille. Vaikka juuri sen vuoksi olen parantunut lukuista sairauksista ja pystyn toimimaan yrittäjänä. Niitä tunteita olen elänyt läpi lukuisia kertoja ja aina löytänyt sydämestä rauhan. Teen juuri niin kun minun kuuluukin, enkä halua suorittaa elämää kilpajuoksun tavoin, kuten tässä ajassa tuntuu olevan yleisemmin hyväksyttyä. Haluan olla läsnä, tuntea elämän. Nähdä ja kokea. Aisti ja ennenkaikkea elää! Tehdä asioita joita rakastan, kannustaa muitakin tekemään ja elämään. Löytämään itsensä.
Haluan vain kertoa ettei ne omat valinnat ole aina ollut helppoja, mutta silti valitsisin yhä valita ne. Ne on ollut oikeita itselle ja perheelle, ja on edelleen. Silloin kun valitsee sydämestä, on valintojen eteen on valmis tekemään aidosti töitä. Uskaltamaan. Rohkeasti. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Ja jokaisella on omansa, tärkeintä on miettiä rehellisesti itselle tärkeät asiat ja elää sen mukaan. Aidosti linjassa omien arvojen ja sydämen kanssa.
Onko sun unelmilla hinta vai kantaako ne tulevia sukupolvia?
Suomessa on nähtävillä ilmiö joka koskettaa isosti kaikkia. Elämän arvo mitataan tuloksilla ja suorittamisella. Lapset, vanhemmat, vanhukset, nuoret, noh - oikeastaan lähes kaikki jää liian usein tämän rattaan jalkoihin. Eniten itsellä koskettaa lapset ja nuoret joista monet lähes kasvaa vailla vanhempia. Vanhempia jotka työelämä on imaissut rattaisiin. Jatkuva kiire ja aikataulut syö aidon kohtaamisen, läsnäolon - yhteyden. Se on nähtävissä jo isossa kuvassa meidän yhteiskunnassa lasten ja nuorten pahoinvointina. Väsymyksenä ja oireiluna. Aika kallis hinta maksetaan urasta ja materiasta. Ja ei, en tuomitse, ymmärrän kyllä laajemman kuvan tämän takana. Se on äärettömän surullista että meidät on monella tapaa ajettu siihen, mutta lopulta yksilöllä on aina vastuu. Vastuu ja vapaus valita. Mahdollisuus, sillä itseasiassa me saadaan valita - se on lahja menneiltä sukupolvilta jotka ovat meille tien raivanneet. Joten valitaan ja vaalitaan sitä lahjaa. Juuri siksi koen tärkeäksi itse luoda yritystoimintaa, joka luo hyvinvointia aidosti. Raivata sitä polku yritysmaailmaan, jossa vähemmän tekemällä saa enemmän. Enemmän inhimillistä ihmisyyttä ja todellista hyvinvointia. Enemmän aitoja ja arvokkaita kohtaamisia. Ja ei, meidän ei tarvi maksaa unelmista ja työstä hintaa. Me saadaan valita toteuttaa omaa yrittäjyyttä ja unelmia niin ettei kukaan “maksa” siitä hintaa, ei perhe, ei läheiset eikä itse. Itse näen että meillä on vapaus ja myös vastuu tulevia sukupolvia ajatellen luoda elämä sellaiseksi, joka kantaa satoja vuosia eteen päin. Hyvinvoinnin ketju. Sillä mitä me tässä hetkessä valitaan, on väliä satojen vuosien päähän. Sitä on pysäyttävää ajatella.
Uskallatko sinä riisua kaiken turhan ja elää aidosti arvojen mukaan? Valita sen, mitä se ikinä sinulle tarkoittaakaan. Luottaa siihen.
Rohkeasti, linjassa sydämen kanssa?
Onko meillä varaa jättää elämättä koko sydämestä?
Valinnat..
Olen itse usein kuullut sanottava, helppohan se sinun on. Mikä kuvastaa hyvin sitä ettei lauseen sanoja ehkä ihan täysin ymmärrä, että kaikki vaatii aina valintoja, töitä itselle tärkeän asian eteen. Se että olen tässä nyt, on vaatinut pitkän polun, se ei ole tullut tarjottimella eteen. Usein se vaati sen oman polun raivaamista, jotta siinä voi kulkea. Asiat ei vain tapahdu ilman että muuttaa jotain, muuttuu itse. Sillä niin moni haluaisi hidastaa tahtia, olla enemmän läsnä itselle, perheelle. Niin moni haluaisi voida paremmin, jaksaa paremmin. Tehdä itselle oikeita ja aidosti tärkeitä asioita ja työtä. Mutta ei ole lopulta valmis valintoihin joita se vaatiin, valmis muutokseen. Ennenkaikkea valmis kasvuun, kohtaaman ne omat tunteet ja uskomukset. Ja sekin on valinta, siihen on täysi vapaus. Silloinkin meidän täytyy kantaa vastuu siitä valinnasta.
Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.
Sillä ensin se nimittäin voi tarkoittaa joistakin asioista luopumista, mutta kun ymmärtää että tilalle saa jotain suurempaa, jotain mitä mikään raha tai materia ei tuo, uskaltaa valita sen. Tilalle saa jotain paljon merkityksellisempää, syvempää ja aidompaa. Tilalle saa sitä mikä on aidosti “omaa”, sisältä lähtevää. Kun uskaltaa alkaa elämään aidosti arvojen mukaan, saa todellista rikkautta. Rikkauden määrittelet sinä itse, sillä rikkautta on se millä lopulta on sinulle arvoa kuolinvuoteella. Mitä ikinä se onkaan kenellekin, sä tiedät ja tunnet omasi. Tunnet sen rauhana joka laskeutuu sydämeen- luottamuksena. Sen vain tietää ja tuntee kehossa. Se kaikki lähtee sun sisältä.
Uskon että kestävä ja aito taloudellinen hyvinvointi näkyy elämässä, kun elää arvojen mukaan. Se heijastuu myös luontoon ja kaikkialle ympärillemme. Uskon ylipäätään että me saadaan elämältä enemmän - elämällä joka päivä omien arvojen mukaan. Mitä se ikinä kenellekin tarkoittaa, se heijastuu tyytyväisyytenä omaan elämään ja arkeen. Kiitollisuutena. Yksinkertaisesti valitsemalla ja sitoutua elää linjassa itsensä kanssa. Elämällä joka päivä, ei vaan lomilla ja viikonloppuisin.
P. S täältä pääset katsomaan videon jossa kerron laajemmin mun tarinaa, paranemisesta yms. Kilkkaa TÄSTÄ Youtubeen.
Rohkeasti, sydämestä käsin.
"Joten kysy joskus itseltäsi, mitä jos kuolen huomenna, millä on todella väliä minulle"