Miten meidän arki maalla eroaa kaupunkielämästä?
Muutimme tasan kuukausi sitten maalle, 550 kilometrin päähän edellisestä asuinpaikasta. 28 781 asukkaan kaupungin ydinkeskusta vaihtui 350 asukkaan taajamaan, pienen kunnan sivukylälle. Paikkaan mihin en koskaan uskonut muuttavani. Paikkaan missä katuvalot on usean kilometrin päässä ja lähimpiä naapureita ei näy, ellei oteta huomioon pihapiirissä olevaan vanhaa opettajan asuntoa jossa on vuokralaiset. Emme ole mieheni kanssa kumpikaan koskaan asunut näin maalla. Saan paljon viestejä ja kysymyksiä miten erilaista meidän arki täällä maalla on. Tovi sitten kyselin Instagramin puolella teidän toiveita sisällön suhteen ja ehdottomasti suosituimmaksi aiheeksi nousi elämä ja arki maalla. Arki ja arjen sujuvuus, luonto. Joten tässä postauksessa kerron miten meidän elämä muuttui, kun muutimme kaupungista maalle.
Mikä muuttui..
Meidän arki maalla on hyvin erilaista kun kaupungissa, paljon rauhallisempaa ja jotenkin selkeämpää. Yhtäkkiä tuntuu että vuorokauteen on lisätty muutama tunti, vaikka tekemistä ja touhua on paljon enemmän kun kaupungissa. Suurin muutos on varmasti se että aika kuluu itselle mieluisissa puuhissa, ei tarvitse lähteä harrastamaan kodin ulkopuolelle. Kaikki tarvittava on tässä kotona, ympäristö joka inspiroi ja missä voi tehdä töitä, missä viihtyy. Koti josta ollaan vuosia haaveiltu, nyt on tilaa ja kauneutta. Luonto ympärillä. Sitten on ne arkisemmat asiat kuten kaupassa käynti yms.
Ennen kävin kahviloissa lähes päivittäin ja niin kävimme myös kaupassa. Rakastan kahviloita, mutta täytyy sanoa että aika aikaansa kutakin. Sain elää vuosia kaupunkielämää ja se oli ihanaa, mutta viimeisen vuoden aikana siitä hävisi hohto. Huomasin etten enää nauti jatkuvasta kahvilassa istumisesta, kaupungin äänistä ja kaipasin luontoa päivittäin. Kaipasin sitä ympärilleni, osaksi arkea, sen rauhaa ja hiljaisuutta. Kaipasin niin paljon, että koin toisinaan vahvoja negatiivisa tunteita kaupunki asumista kohtaan, niin syvällä sydämessä oli kaipaus yhteyteen luonnon kanssa. Kirjoitin aiemmin meidän maallemuuton taustoista, sen voit lukea sen täältä.
..täällä maalla
Täällä kaupat ei ole enää ihan vieressä, vaan lähin ruokakauppa on 15km päässä. Sinne ei kipaista hetken mielijohteesta hakemaan jotakin, vaan sinne on mentävä autolla ja turhaan ei väliä viitsi ajella. Koen että juuri tuo asia on tuonut niitä lisätunteja vuorokauteen, sillä kaupassa käydään kerran viikossa ja ruoka suunnitellaan sen mukaan. Kauppaan eika kauppakeskuksiin mennä viettämään aikaa. Tämä on säästänyt myös rahaa, sillä turhat heräteostokset jää pois laskuista. Lihat on tilattu suoraan ystävien maatilalta (todellista lähiruokaa) ja riistaa on pakastimessa vaikka kuinka paljon. Muu ostetaan vielä kaupasta, ehkä ensi syksynä saadaan oman maan satoa, toivon niin.
Kauppa asioden lisäksi muuttui myös lasten kouluun kulkeminen, he menevät ja tulevat bussilla. Tämä on tuonut rytmiä päiviin, kun yläkoulu loppuu aina samaan aikaan ja alakoululainen tulee taksilla omia aikoja. Illat ollaan sitten pääsääntöisesti kotosalla ja lähialueella liikkuen. Tavataan ystäviä ja sukulaisia viikoittain, kun he tulee meille kylään . Tämä on iso ero meidän elämässä, siis se että joku käy meillä kylässä ja jakaa arjen hetkiä. Rakastan sitä ylikaiken! Kaupungissa tapasin kavereita aina kahvilassa ja kyläillä ei kovin moni useinkaan ehtinyt. Jokaisella on oma elämäntilanne, mikä määrittää elämää. Sen ymmärrän hyvin. Meillä taas on aina ollut aika arjessa läheisille, joten kaipasimme arkisia kohtaamisia, sitä elämän jakamista. Täällä me saatin se ihana puoli elämään, olen siitä kiitollinen.
Tiivistettynä maallemuutto toi meille yhteisöllisyyttä, omaa rauhaa, luontoa ja hiljaisuutta, sekä arjen kohtaamisia ja helppoutta. Aikaa ja tilaa luovuudelle. Elämä täällä on meille enemmän elämää kuin kaupungissa, toisille se voi olla päinvastoin. Tärkeintä on että se on oikea itselle ja läheisille, meille se oli nyt tämä. Tässä hetkessä.
Arjen pienet ilot
Täällä ulkoillaan joka päivä ja iloitsen suunnattomasti arjen pienistä asioista. Esimerkiksi voiko ihanampaa puuhaa pienen kanssa olla, kun lähteä potkukelkalla tai pulkalla liikenteeseen. Ottaa eväät reppuun ja suunnata lähimetsään retkelle. Tuntuu että täällä arjen pienet ilot korostuu, kun niille on tilaa. Voi laittaa sukset kotiovella jalkaan ja lähteä hiihtämään. Istua saunaportailla ja katsella tähtitaivasta. Se on minulle meditointia parhaimmillaan. Nämä hetket on niitä mitä arvostan todella paljon ja niitä olen kaivannut elämääni. Tuntuu siltä että palaset on loksahtanut paikoilleen. Tämän luonnon kauneuden keskellä on hyvä asua ja elää.
Tällaisia kokemuksia meillä, olisi hauska kuulla teidän kokemuksia maalle muutosta, jos sellaisia löytyy.