Osasinko antaa siivet joilla lentää..
Toisinaan mietin, osasinko antaa lapsilleni siivet? Riittävän vahvat että ne kantavat, että he oppivat lentämään. Vanhemmuuden suurin kipukohta on ollut päästää irti ja luottaa että olen antanut riittävästi, että olen tehnyt kaikkeni. Tarpeeksi.
Kun sain ensimmäisen lapseni, en ymmärtänyt ajan kulua, en miettinyt tulevaa. Se oli hyvä, sillä joskus mietin että olisinko uskaltanut ottaa tämän äärettömän vahvan ja silti niin hauraan tehtävän vastaa jos olisin tiennyt. Jos olisin tiennyt mitä matka vanhemmuuteen nostaa pintaan, mitä se tuo mukana sukupolvien ketjusta. Olisinko osannut ottaa sitä askelta ja vastuuta. Jos olisin tiennyt. Olisinko väistänyt ja luopunut tästä matkasta. Sitä en voi tietää, mutta onneksi olen tässä. Keskeneräisenä ja silti toivon että riittävänä. Onneksi uskalsin astua elämän suurimpaan tehtävään. Onneksi uskalsin elää, sillä jos olisin antanut pelolle vallan, eihän se olisi ollut elämää.
Koen että suurin lahja mitä voin lapselleni antaa, on käsitellä menneisyyden haavat, sukupolvien ketjussa tulleet. Antaa anteeksi ja luopua kehon tasolla kipukohdista, niistä mitä sota-aika ja elämän haasteet on tuoneet.
Suurin lahja itselleni ja lapselle on elää tätä hetkeä ja luoda uutta, parempaa tulevaisuutta. Sitä missä jokaisella on hyvä.
Siivet jotka kantaa
Omia lapsia katsellessa tiedän että heidän siivet kantaa, että heissä on kaikki se viisaus, herkkyys ja voima mitä en osannut antaa. Heissä on kaikki. Olen ymmärtänyt etten voi antaa kaikkea, mutta voin antaa paljon. Se riittää. He kyllä kasvattavat omat siipensä ja lentävät jo nyt, vaikka vielä kulkevat ihan tuossa vieressä. Toivon että voin aina olla heitä lähellä, että olen siinä vierellä aina jos he minua tarvivat. Jos vain suinkin voin auttaa ja olla läsnä, olen. He ovat elämäni suurimmat kasvattajat, sillä he ovat kuorineet minusta sen mitä olen nyt. Heidän kasvun myötä olen kasvanut, katsonut peiliin ja kuorinut pois niitä kerroksia mitä aiemmin kuljetin tietämättä mukanani. Kerros kerrokselta olen kasvanut minuksi ja he, lapseni ovat kasvaneet omaksi itseksi. Heille on kasvanut siivet ja nyt olen antanut myös juuret. Olen antanut juuret, vaikka löysin ne itsekkin ihan vasta. Ne on vahvat ja tiedän että vaikka elämän tuulet miten puhaltaa, ne kestävät. Enää emme ole irrallaan ja erillään. Kaikki on yhtä. Koko maailma, osa sinua ja minua. Tiedän että he tietävät sen, lapseni.
Sä tiedät mistä tuut
Juurista kasvaa puu
Ja onhan sul noi siivet
Vaik et usko vielä siihen
Kyl sä vielä ehdit lentämään
-Aste