Luokkahuoneesta olohuoneeksi..
Eilen istahdin sohvalle ja mietin mitä tässä meidän olohuoneessa on tapahtunut vuosikymmenien aikana. Mitä matka luokkahuoneesta olohuoneeksi on pitänyt sisällään. Tämä vanha kansakoulu on rakennettu 1925 ja tässä on ollut kaksi luokkahuonetta, eli kyseessä on ollut pieni koulu. Toinen luokkahuone on nyt osana tupaa eli olohuonetta ja keittiötä. Siitä on myös rajattu väliseinällä kaksi makuuhuonetta, joista toinen meidän vanhempien ja toisessa asustelee poikamme. Meidän ja pojan makuuhuoneen päätyseinällä on tainnut aikoinaan olla liitutaulu. Minua kiehtoo tarinat ja näin mielessäni pulpetit rivissä ja opettajan liitutaulun edessä. Mietin mitä kaikkea näiden seinien sisällä on tapahtunut, kuinka moni on oppinut täällä lukemaan, kuinka täällä on harjoiteltu laskemaan. Tämä koulu on nähnyt sodan ja ehkä toiminut kylän kokoontumispaikkana. En tunne kovin paljon koulun historiaa ja Googlen kautta tietoa ei paljon ole. Olen ajatellut ottaa selvää koulun historian tarkasti, vuosi vuodelta. Kunnasta saattaisi hyvinkin löytää tarkempaa tietoa.
Luokkahuoneesta kanalaksi..
Koulu on lopetettu 1972-luvulla ja sen jälkeen myyty yksityisille. Uusi omistaja muutti viereiseen rakennukseen, vanhaan opettajan asuntoon. Tähän taloon hän perusti kanalan, eli tässä meidän olohuoneessa on tepastellut myös kanat. Mikä kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta toisaalta myös kiehtovalta. Miten tällainen vanha hirsitalo taipuu moneksi ja kanalan jälkeen on vielä kunnostettavissa kodiksi. Kanalan jälkeen koulu oli melkoisessa kunnossa ja vuosikausia tyhjilleen. Hiiret oli päässyt juhlimaan täällä oikein urakalla. Onneksi eräs pariskunta päätti pelastaa koulun ja teki vuosia hartiavoimin töitä tämän eteen. Kahdeksan pitkää vuotta meni tämän talon tyhjentämiseen ja kunnostamiseen. Asuen samalla toista vanhaa taloa, mitä piti myös ylläpitää ja laittaa. Arvostan heidän tekemää työtä valtavasti. En tiedä olisinko itse enää lähtenyt niin isoon projektiin.
"Siivousurakka kesti kolme vuotta. Ensi kuskattiin kaatopaikalle vanhat polkupyörät, kanisterit ja muu roina. Sitten katot ja lattiat revittiin auki, ja seinäpinnoilta poistettiin tapetit ja pinkopahvit. Sitten pestiin ja pestiin. Hirret puhdistettiin ja tutkittiin huolellisesti, ja onneksi vain muutamasta paikasta ikkunoiden alapuolelta löytyi lahonneita hirsikerroksia, jotka piti uusia." Kertoo koulun pelastanut Katja Pellervolehdessä.
Melkoinen historia tällä vanhalla hirsikoululla on; koulusta kanalaksi ja kanalasta kodiksi. Vanha talo kestää aikaa ja kolhuja, sen voi lähes aina korjata, jos historiassa sitä ei ole tuhottu liikaa. Jos runko on terve ja ryhdissä, on vanha hirsitalo lähes aina pelastettavissa. Onneksi tämä talo pelastettiin ja me saadaan nyt asua täällä. Meidän huonekalut löysi heti paikkansa täältä ja se teki tunteen kun olisimme aina asuneet täällä.
Nyt viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua sinne! Me pidetään tämä viikonloppu vapaata ohjelmasta, se tekee toisinaan niin hyvää!