Arjen pelastus - gluteeniton ternimaito pannari
Lapsiperhe arjessa ruokaa saa laittaa aika usein, joten rakastan helppoja ravintorikkaita reseptejä. Yksi lemppari on gluteeniton ternimaito pannukakku. Sitä voi tarjoilla vaikka lounaaksi suolaisella täytteellä tai välipalaksi kermavaahdon ja hillon kera.
Maallemuuton myötä olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota ruoan laatuun ja siihen mistä se on peräisin. Vaikka olen aina niin tehnyt, niin täällä se on saanut ihan eri merkityksen. Tuntuu erittäin hyvältä syödä ruokaa mikä on tuotettu hyvin ja tässä ihan lähellä. Tiedän silloin myös että sen ravintoarvot on säilynyt.
Me ostettiin ternimaitoa pakkaseen ystävien maatilalta. Ternimaidon ravintoarvo on tosi hyvä ja se sisältää paljon rasvaa, minkä takia se on myös täyttävää. Luomu kanamunat ostettiin myös suoraan tilata ja pannukakku leivottiin suomalaisiin kaurajauhoihin. Minulle sillä on iso merkitys että tiedän mistä pannukakun ainekset tulee. Hassua tai ei, minut se tekee onnelliseksi.
Gluteeniton ternimaito pannukakku
1 l ternimaitoa
3 kanamunaa
1 tl suolaa
1 rkl intiaanisokeri
4 dl gluteenitonta kaurajauhoa ( tai mitä tahansa sinulle sopivaa jauhoa)
0,5 dl sulatettua voita
Sekoita kaikki taikinan ainekset sekaisin. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista pannaria 225 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Miksi otan lapset mukaan kokkailuun?
Meillä lapset on saanut aina osallistua ruoanlaittoon ja leivontaan. Onneksi nyt on keittiö missä mahtuu kokkailla ja leipoa vaikka koko perheellä. Koen sen tosi tärkeäksi, sillä siinä esimerkiksi raaka-aineet tulee tutuksi lapselle. Uskon että sitä kautta heille syntyy myös kiinnostus ruokaan ja sen laittamiseen. Siinä he oppivat uusia taitoja ja se taas tukee heidän itsetuntoa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se yhdessä tekeminen, se että lapset on osana arjen askareita. Meidän nuorimmainen rakastaa osallistua kokkailuun ja leivontaan, joten minulle on aina innokas apuri menossa mukana. Voi sitä silmien loistetta, kun pieni on saanut itse tehdä ja näkee lopputuloksen. Se on iso syy miksi jaksan nähdä vähän enemmän vaivaa ja ottaa hänet mukaan tekemiseen.
Minulle ruoka ei ole vain ruokaa, se on makuelämyksiä, hetkiä ja yhdessä tekemistä. Se mikä tarina ruoan taustalla on kiehtoo ja merkitsee. Onko nämä asiat sinulle tärkeitä, vai onko ruoka sinulle vain polttoainetta?