Entä jos vähempikin riittäisi?
Toisinaan mietin tätä maailmaa joka suorastaan pursuaa tavaraa, kursseja, koulutuksia, kouluja ja kaikkea mahdollisesta mahdottomaan. Mietin että entä jos vähempikin riittäisi? Entä jos ei tarvisi niin kovin kehittää itseä ja siinä sivussa toisia, entä jos riittäisi sellaisenaan. Löytäisikin vastaukset itsestä. Kasvunpaikat kyllä tulee ja menee omalla painollaan, ilman jatkuvaa työstämistä ja self help tiedon ahmimista. Ja ratkaisut myös, ne löytyy usein meidän sisältä. Lähempää kun uskommekaan. Meistä jokaisesta itsestä. Kun vain erotamme ne, kuulemme sen kaiken hälyn ja oppien keskeltä. Ja ei, en tarkoita että kaikki kurssit ja opit olisi turhaa, en suinkaan. Olen itsekkin saanut niin monesta apua, mutta myös kadottanut oman elämän kurssia, kun ole yrittänyt niin saakelisti. Joten halusin nostaa tämän aiheen esiin, jos vaikka joku kaipaisi just tätä muistutusta.
Entä jos kaikki se tieto, viisaus ja ymmärrys on jo sinussa. Kun vain uskallat hidastaa niin että kuulet sen. Hidastaa niin että todella näet ketkä on niitä oikeita kulkemaan sun rinnalla. Erottamaan heidät hiljaisuudesta. Kun häly on vaimennut. Sillä vain niin voit todella kuulla ja nähdä sydämellä. Sillä mitä enemmän karsit, kaikesta. Sitä vahvemmin ja selkeämmin erotat omasi, kaikesta. Sen mikä on sun sydämestä, todellista sua. Sen ketkä on oikeita kulkemaan vierelläsi. Sen mitkä unelmat on sun sydämestä, aidosti. Sen miten todella haluat elää elämääsi ja mikä on linjassa sun kanssa. Miten olet ja elät linjassa sydämesi kanssa. Kuule se, uskalla valita se. Sillä se lisää aidosti valoa ja iloa tähän maailmaan, se lisää rakkautta. Jonka ketju on loputon.
Vastaukset on sinussa -
täytyy vaan aika ajoin erottaa omat ja muiden ajatukset toisistaan, täytyy muistaa hidastaa jotta kuulee itsensä. Ottaa etäisyyttä ja katsoa asioita kauempaa. Sillä jos vain lisäämme kehoomme tietoa, emmekä ensin kanna sieltä vanhaa ulos - sitä mikä ei enää palvele,eikä ole omaa - pian olemme aivan tukossa. Tukimme itsemme täyteen, eikä se oma enää erotu kaiken keskeltä. Joten tässä, kuten niin monessa muussakin, vähempi usein riittää. Se voi olla muutama kysymys, joka ohjaa sydämen luo. Aito kohtaaminen, läsnäolo ja kosketus. Ei kokonainen kurssia joka tiedolla täyttää, mutta ei ravitse sydänjuuria.
Voi käydä niin että yrität muuttaa itseäsi sellaiseksi mikä ei ole yhtään sua ja millaiseksi sun ei edes kuulu muuttua. Voi olla että luulet että sun täytyy olla enemmän jotain muuta, kun sitä mitä olet.
Joten pieni pyyntö, palaa ajoittain sun itsesi äärelle. Pysähdy ja ota lepoa somesta ja kaikesta. Ota etäisyyttä ympäriltä tulvivaan mielipiteisiin ja näkemyksiin. Anna hetkeksi hälyn laskeutua ja luo tilaa sinulle. Sille mitä todella olet. Kuule itsesi.
Sillä kaikki vastaukset on sinussa. Kaikki se tieto ja viisaus on sinussa, jos vain antaudut kuuleman sen. Näkemään sen. Ja sen jälkeen kuulet sydämestä mikä kurssi, terapia tai koulutus sua aidosti kutsuu. Mitä ylipäätään tarvitset. Mikä on sinulle se oma, sillä kaikki ei ole. Vaikka toinen olisi saanut siitä avun, se ei välttämättä ole sulle se oikea. Uskalla katsoa rehellisesti.
Entäs unelmat?
Varmaa on se että aina löytyy uusi kurssi joka kehittää ja “vie eteen päin”, uusi näkökulma joka kannattaa katsoa, aina jokin uusi jos sille tielle lähtee. Loputtomasti kaikkea joka voisi viedä, noh johonkin. Toiset aidosti sun sydänjuurille ja toiset kauas pois siitä. Joten kannattaa olla tarkkana ketä kuuntelee ja kenen totuutta elää. Katsoa niitä unelmia hetken kauempaa ja tarkastella onko ne todella omia. Sillä tässä ajassa meillä on aikamoiset “unelmakatalogit” ja manifestointi puheet, joissa ei siis sinänsä ole vikaa (itsekin osallistun keskusteluun), vika on vaan että se sektori mitä meille usein myydään on aika hiton kapea ja kaikille sama. Joskus saattaa siis käydä että oletkin ostanut unelmasi tuosta katalogista mitä tavoittelet, eikä se tule sun sydämestä. Voi olla että olet tehnyt vuosia töitä “unelman” eteen, joka ei ole sinun, vaan jonka olet ostanut omaksi, kun aidosti oma on tuntunut esimerkiksi liian pieneltä tai vähäpätöiseltä.
Joten uskalla elää sun unelmaa todeksi, oli se sitten kuinka pieni ja mitätön tahansa tämän maailman mittakaavassa, tai kuinka suuri tahansa. Usein meille vain myydään aina vain isompia ja enemmän, joten haluan muistuttaa niistä jotka ei ole siellä unlemakatalogissa. Koska nekää ei ole kaikille. Se on hyvä muistaa. Kaikella rakkaudella.
Vähemmän on enemmän, niin monessa..
Samaan aikaa kun meidän maassa yritetään aina vain enempi, toisaalla se ihan tavallinen arki on se suuri unelma.
Se arki jota niin moni meidän maassa inhoaa ja josta moni valittaa, olisi suurinta luksusta maassa jossa soditaan. Itse olen nähnyt myös omassa elämässä läheltä kärsimystä ja kuolemaa, se on nostanut arjen arvoonsa. Ne ihan tavalliset aamuhetket perheen kanssa, ne hetket kun käyn aamulenkillä koiran kanssa, tiedättekö? Ne ihan tavalliset arjen asiat ja hetket, ne ei todella ole itsestäänselvyyksiä vaikka niitä usein pidetään. Oletko koskaan miettinyt mitä meille kansana tapahtuisi, jos jatkuvan unelmoinnin ja kehittämisen sijaan alkaisimme näkemään myös ne pienet arkiset hyvät asiat. Olemaan aidosti kiitollisia niistä. Alkaisimme näkemään miten monessa vähemmän on todellakin enemmän. Vähemmän juoksemista rahan ja harrastusten perässä, vähemmän päässä olemista ja jatkuvaa kehittämistä, vähemmän ulkopuolelta tulevia asoita - se kaikki toisi meitä lähemmäksi toisia. Läheisiä ja itseä. Kun turha riisutaan jäisi tilaa sille mikä on tärkeintä. Ja se samalla myös veisi meitä puskematta ja pyrkimättä eteen päin. Jäisi tilaa asioille tapahtua, ilman jatkuvaa kontrollia. Sillä elämä tapahtuu kyllä, ilman että yritämme kaikin keinoin kontrolloida ja optimoida sitä. Se tapahtuu paljon paremmin ja kevyemmin kun koskaan osaat kuvitella.
Kaikessa ei todellakaan päde tuo vähemmän on enemmän, mutta aika monessa. Niin monessa että moni lapsi saisi vanhemmat takaisin jos tuon sisäistäisi. Moni kumppani puolison takaisin, jos tuon sisäistäsi. Moni rauhan sydämeen, kun tuon sisäistäisi. Aidosti.
Tämä on aihe, jonka kirjoitan suurella rakkaudella ja lempeydellä. Toivon että tavoita sen mitä todella halusin viestiä. Mutta otan riskin ettet saa tästä mitään, kirjotan silti. Sillä tämä kutsuu mua sydämestä asti.