Elämän kauneus, herkkyys ja läsnäolo on tässä hetkessä, se on aina kun vaan huomaamme sen. Uskallamme pysähtyä sen äärelle, muuttaa itseä ja elämäämme jos se sitä vaatii. Jokainen valitsee itse, niin se vaan menee vaikka itsekin olen vuosia elänyt aikoinaan kroonisten kipujen ja sielun kipujen kanssa. Elin siinä uskossa ettei mikään ole minulle mahdollista, ikäänkuin tyydyin kohtaloon enkä lähtenyt muuttamaan uskomustani. Kunnes löysin oman voimani, voimani parantua. Uskalsin syntyä omaksi itseksi, uskalsin alkaa elää joka solulla. Aloin näkemään mahdollisuudet elämässä, uskalsin tarttua niihin asia kerrallaan, edetä omin askelin omalla polulla. Uskalsin silläkin uhalla että tulen hylätyksi, tulinkin, mutta siitä olen vain kiitollinen. Ihmissuhteet joissa ei ole tilaa olla oma itsensä, joissa ei voi levätä, vaan täyty varoa ja mietti joka sanaa ei kanna pitkälle, ei anna sitä mitä todella ystävyys on. Pyyteetöntä ja läsnäolevaa, toista kunnioittavaa, levollista. Ymmärrän ette jokaisella on omat kipunsa, ymmärrän peilausken, mutta nyt ymmärrän myös että niistä on jokaisen otettava itse vastuu, niillä ei voi vastuuttaa muita elämään varoen. On uskallettava itse katsoa niitä lempeydellä ja rakkaudella, katsoa peiliin ja alkaa hoitamaan itseä, parantamaan haavojaan. Annettava itsensä parantua, sanoittaa muille omia kipuja jos ne koskee heitä. Antaa rakkauden virrata sisimpään ja uskaltaa ottaa sitä vastaan.

Toisinaan tuntuu että on sallitumpaa ja hyväksytympää jäädä kipuihin kiinni, jopa olla masentunut kuin voida hyvin, tanssia elämän tahdissa, nauttia elämästä, vailla kiirettä ja oravanpyörää. Toisinaan tuntuu että kiireettömyys ja elämän kauneudesta nautiskelu on kirosana jota ei saa sanoa. Silti minä päätin uskaltaa tanssia elämän tahdissa, nauttia ja valita voida paremmin, rakastaa koko sydämellä elämääni.

Valitsin oman itseni ja perheeni, rakkaimmat ihmiset. Valitsin olla läsnä heille ja itselleni, samalla valitsin etten juokse kiireen perässä, etten itse rakenna ja pyöritä omaa oravanpyörää. Valitsin vapauden ja olen kiitollinen tästä omasta tiestä, saan olla ja saan sanoa sen ääneen. Silläkin uhalla etten tule ymmärretyksi, että sanani käsitetään väärin. Minullakin on vielä kipuja ja haasteita, mutta teen töitä itseni hyvinvoinnin eteen, olen löytänyt keinot kohdata ne lempeydellä. Elämä on kasvua, jatkuvaa. Onneksi on, sillä haluan voida päivä päivältä paremmin, antaa anteeksi heille joille en ole vielä sydämestä pystynyt, antaa anteeksi itselleni. Nähdä vielä vahvemmin kaiken sen hyvän mitä maailmassa on, tuntea kiitollisuuden joka solulla. Silti en halua elää tulevassa, vaan tässä hetkessä. Tässä hetkessä kaikki on hyvin, tässä hetkessä voima ja mahdollisuus. Tässä minun on hyvä, tämä hetki on hyvä. Uskon että niin on myös seuraava. Näin on hyvä.