Villi luonto läsnä omassa pihassa
Neljä kuukautta sitten muutettiin tänne maalle, vanhaan kouluun. Silloin ei ollut vielä lunta, vaan ehdimme hetken fiilistellä kaunista sammaleista pihaa, kallioita ja vapaana virtaavaa jokea. Pihaa missä luonto on läsnä. Ehdimme nähdä mitä keväällä lumen alta paljastuu ja siten tiesimme mitä odottaa. Nyt on lähes jokainen lumen ripe sulanut pihalta, koski kuohuu vapaana ja aamuisin astelen sileäksi hioutuneita kalliota pitkin joen rantaan avojaloin. Villi luonto on läsnä omassa pihassa ja jokainen joka minut tuntee, tietää että rakastan sitä! Tuo joka aamuinen hetki kalliolla kuvastaa niin paljon, siihen kiteytyy jotain suurempaa. Siinä hetkessä on yhteys luontoon ja sisimpääni, se hetki on läsnäoloa itselleni ennen kuin päivän touhut alkaa ja lapset herää. Tuo aamun hetki antaa niin paljon ja ajatella että saan kokea sen omalla pihalla. Ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan voin jättää pienen rauhallisin mielin sisälle nukkumaan ja ottaa tuon pienen hetken itselleni. Tätä kaipasin, kun ei ollut pihaa missä villi luonto on läsnä.
Villi piha - täydellinen meille
Nyt nautin jokaisesta yksityiskohdasta tässä pihassa, sammaleen kauneudesta, sileistä kallioista ja männyistä joentörmällä. Luonto hellii ja hoivaa sisintä. Olen vienyt pitkin pihaa pöytiä ja luonut niiden avulla pieniä oleskelu keitaita. Kalliot on silti edelleen minun lempipaikkani - niistä onkin tullut minun voimakalliot.
Meillä oli kymmenen vuotta sitten kotina vanha hirsitalo ja piha joka oli lähes kokonaan luonnontilassa. Silloinkin rakastin pihaa sellaisenaan, mutta koin painetta että sen täytyisi olla "normaalimpi" eli rakennettu piha. Täytyisi olla nurmikot ja istutukset, ettei saisi olla villi metsäinen piha. (Vaikka en rehellisyyden nimissä olisi itse edes halunnut "normaalia" pihaa.) Kaikkea sitä on yrittänyt itselle vakuutella, tämän pihan kanssa osaan arvostaa 100% sitä, että se on lähes kokonaan luonnontilassa. Villi piha hoitaa itse itsensä, ei tarvitse olla kitkemässä ja leikkaamassa jatkuvasti. Teemme joenrantaan kasvihuoneen ja siinä saa puuhastella riittämiin. Toki pihaa saa varmasti niittää välillä, mutta aika näyttää miten sen kanssa toimitaan. Tallista löytyy päältä ajettava ruohonleikkuri, mutta en usko että käytämme sitä kovin usein. Piha saa olla mahdollisimman luonnontilassa. Villi piha on meille paras ratkaisu: luonto saa olla ja näkyä, voikukat ja nokkoset kasvaa vapaasti. Ajattelin hyödyntää niitä ruokaan, kuten monia muitakin luonnon yrttejä. Innolla odotan mitä pihalla alkaa kasvamaan, ainakin muutamia vanhoja marjapensaita löytyy.
Vanhan maakellari on rungolta kunnossa, mutta puiset kattorakenteet täytyy uusia. Sisäpuolelta katto on betonia, eli periaatteessa tuon puisen rakenteen voisi purkaa ja peittää maalla. Näin se sulautuisi paremmin luontoon, mutta toisaalta jokin osa minusta haluaa säilyttää maakellarin alkuperäinen ilme. Joten täytyy katsoa ajan kanssa mitä sille tehdään, varmaan tänä kesänä ei vielä mitään.
Toivottavasti kuulit ja aistit kuvien kautta sen rauhan mitä luonto tarjoaa.
Kiitos kun vierailit meidän pihalla ja jaoit hetken kanssani.