Parisuhteen laatuaikaa polttopuita tehden
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä jo reilu kahdentoista vuotta, siinä ajassa on syntynyt neljä lasta. Ollaan remontoitu monta taloa ja eletty vuosia ilman tukiverkostoa. Ehkä juuri siitä syystä ollaan opittu ottamaan se kahdenkeskinen aika arjessa ja meille myös kotitöiden teko kaksin on sitä parisuhteen laatuaikaa. Joskus koimme molemmat tästä huonommuutta, kun emme osanneet tai pystyneet mennä joka kuukausi kaksin hienolle dinnereille ja kylpylään. Toki niille on myös aikansa ja paikkansa. Jokainen tavallaan, meille arjessa tapahtuva kohtaaminen on se juttu. Se kun saa tehdä kaksin rauhassa polttopuita ja jutella samalla. Vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia siinä työn touhussa. Me nautitaan siitä ja se on tärkeintä. Ei se näyttääkö se muille hienolta ja hyvältä. Tärkeintä varmasti on löytää siihen hetkeen sopiva tapa viettää aikaa yhdessä puolison kanssa. Jokaisessa elämänvaiheessa on omansa ja jokaisella ihmisellä omansa. Me ollaan haluttu tehdä arjesta sellaista missä luonnostaan ollaan paljon yhdessä ja nautitaan siitä. Se toimii meillä ja koen tärkeäksi nostaa tämän aiheen esille. Jotta muistaisimme jokainen ne tärkeät hetket siinä arjessa.
Mikä on laadukasta ja riittävää?
Tuntuu nykyään että ihmiset ottaa paineita siitä että onko parisuhteen laatuaikaa riittävästi ja riittävästi omaa aikaa. Aivan kun olisi joku standardi tai määre mikä on riittävää tai laatua. Ulkopuolelta määritelty mielikuva hyvästä. On niin monenlaista keskustelua ja näkemystä aiheesta, milloin mikäkin on oikein. Ehkä olisi hyvä pohtia mikä itselle on sitä laatua. Ja sitä onko se enää laatuaikaa jos sen eteen tekee valtavasti töitä ja aikatauluttaa elämän täyteen? Me ei koeta sellaista enää laadukkaaksi. On paljon stressittömäpää ottaa aika luontevasti arjessa, vaikka sitten niitä polttopuita tehden. Se on meille aivan yhtä laadukasta ja hyvää kun mikä muukin tapa olla kaksin. Tärkeintä on että ehtii kohdata aidosti toisen siinä arjessa. Tällaisten hetkien äärelle on hyvä pysähtyä ja nähdä ne. Olla kiitollinen niistä hetkistä.
Luonteva yhdessä tekeminen on varmasti laadukkainta aikaa mitä voi parisuhteessa olla. Sellainen tekeminen mistä molemmat nauttii ja tykkää. Oli se sitten mitä tahansa. Joillekin tämä on itsestään selvä asia ja toiset opettelee tätä. Niin kuin mekin vuosia sitten. Koimme paineita asiasta, vaikka molemmat tiesimme mikä meille on hyvä. Se ei ollut niin hohdokasta mitä somessa nähdyt mitä hienommat treffit-illat. Joten ajattelimme ettei se myöskään ole yhtä arvokasta. Se tuntuu näin jälkeenpäin hassulta että edes koimme niin. Jos ei tunnu luontevalta kirjata kalenteriin ylös yhteistä aikaa joka viikolle, ei kannata tehdä sitä. Suosittelen tekemään just niin kun sinusta ja teistä hyvältä tuntuu. Ei ole olemassa mitää yleistä määrettä hyvästä, vaan tässäkin tapauksessa se on ihan ainutlaatuista. Se on hyvä jokaisen muistaa. Ne hienot ravintolaillalliset ja arjen askareet on yhtä arvokkaita, niille molemmille on aikansa ja paikkansa.
Voiko olla liikaa yhdessä?
Me ollaan kuultu aikonaan jopa lähipiiristä että ollaan liika yhdessä, ettei se toimi. Se tuntui silloin kyllä kummalliselta, mutta tiedän että ne ihmiset ei viihtynyt yhdessä, joten se kumpusi heidän omasta kokemuksesta. Heille se ei ollut hyväksi, meille taas oli ja on yhä. Meillä se toimii. Vaikeinta aikaa meidän suhteessa on ollut aika jolloin ollaan eletty arkea hyvin erillään toisista, ihan fyysisesti siis. Oltu päivät pois kotoa ja illalla yritetty tiivistää muutamaan tuntiin perhe-elämä. Parisuhteelle ei ole silloin jäänyt aikaa montaa minuuttia vuorokaudessa. Se aika oli yhtä tasapainoilua ja molemmat oltiin siitä tosi kuormittuneita. Joten nyt on niin ihana kun voidaan mennä tekemään vaikka niitä polttopuita yhdessä. Meillä on aikaa puuhastella yhdessä kodin askareita. Arvostan sitä niin paljon. Sen ansioista me olla me, yhä edelleen 18,5 vuoden jälkeen. Se on meidän voimavara ja siitä ei enää luovuta. Toki tämä saattaa ajan myötä muuttua, mutta niin ne asiat elämässä menee. Nyt on nyt ja eletään tätä hetkeä. Toimitaan sen mukaan.
Tällaisia pohdintoja tähän hetkeen. Mikä on sinulle/teille parisuhteen laatuaikaa ja onko teillä sitä arjessa?