Paluu juurille- muutto maaseudun rauhaan

Niin se elämä kuljettaa ja vähän ennen joulua muutimme takaisin juurille, Pohjois-Pohjanmaalle mistä lähdimme 12-vuotta sitten etelään. Muutos kypsyi mielessä viimeisen vuoden ajan, elämä pakotti meidät katsomaan suuntaan mikä on oikea meille. Vaikka niin kovasti yritimme toisin, teimme suunnitelmia ja ajattelimme tien oleva hyvin toisenlainen. Onneksi uskalsimme kuunnella sydämen kutsua, katsoa mihin se vie. Ja veihän se aivan toisaalle mitä ajattelimme, mutta silti juuri oikeaan paikkaan.

Se toi meidät mieheni synnyinseudulle, itsellekin lapsuudesta tuttuun maisemaan. Viime vuosi asuttiin kaupungin ydinkeskustassa, pienessä kerrostalokodissa. Siitä piti tulla meidän kaupunki koti useammaksi vuodeksi ja ajatus oli ostaa maalta vanha hirsitalo kakkoskodiksi. Yritimme toteuttaa tätä suunnitelmaa vuoden ajan, mutta mikään asia ei edennyt. Sopivaa kohdetta maalta ei löytynyt, tai jos löytyi niin tuli muita mutkia matkaa. Elämä oli haasteita täynnä ja mikään ei mennyt viime vuonna niin kuin ajattelimme. Lopulta pysähdyimme sen äärelle, uskaltauduimme katsomaan mitä sen takana on. Miksi asiat ei etene. Kaikilla sillä oli tarkoitus, jokaisella asialla. Vaikka ne välillä kipeää tekikin. Läsnäolo asian äärelle vei meitä aivan uuteen suuntaan.

Miksi halusimme maalle..

Olin viime syksynä lapsuudenystäväni mökillä, yhdessä upeiden naisten kanssa. Viikonloppu avasi minut näkemään kuinka paljon täällä pohjoisessa on sielunsiskoja, samanhenkisiä ihmisiä. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, se avasi minut näkemään että on täälläkin elämää. Riippuu niin paljon siitä mitä elämään haluaa ja miten asioita katsoo. Olin huomaamatta vuosien aikana imenyt itseeni kaupunki identiteetin ja jopa yhteiskunnallisella tasolla yleistyneen tavan ajatella kaupungin olevan oikea paikka asua ja kasvattaa lapset. Olihan siellä lukemattomat harrastus mahdollisuudet ja opiskelupaikkoja tulevaisuutta ajatellen. Pitkään pidimme niitä asioita suuressa arvossa, kunnes niiden ihannointi karisi. Näimme sen nurjan puolen, sen miten lapsilla ei ole enää vapaata aikaa koulun jälkeen, miten kaverit ei koskaan ehdi olla ja tavata, kun aina on jotain. Olemme itse hidastaneet elämää vuosi vuodelta ja lopettanut elämän suorittamisen. Joten suoritus keskeisyys alkoi häiritsemään, se ettei ihmiset enää ehdi tavata ja kohdata, vaikka asuttiin lähes naapurissa.

Kaipasimme aitoja kohtaamisia arjessa, niitä pieniä hetkiä kun joku poikkeaa käymään. Asioiden jakamista ja helppoutta. Huomasimme että ehkä taustalla on myös kulttuurillinen ero, maalla ja kaupungissa siis, jopa suomen sisällä alueittain. Tämä on meidän kokemus viime vuosilta, ymmärrän että jokaisella on omansa ja asioita ei voi suoraan yleistää. Nämä asiat nousivat meille arvoon ja päätimme uskaltaa katsoa olisiko meistä muuttamaan maaseudun rauhaan. Fiilistelimme asiaa ja sitten tapahtui jotain mitä emme osanneet odottaa.

Miten löysimme tämän kodin

Löysimme mielenkiintoisen remontti kohteen mieheni kotipaikkakunnalta ja kävimme katsomassa sitä. Teimme tarjouksen ja aloimme etsimään vuokra-asuntoa, koska kohde mitä olimme ostamassa oli todella huonossa kunnossa. Näimme siinä kuitenkin mahdollisuuden. Etsinnän tuloksena löysimme peruskorjatun vanhan kyläkoulun, mutta se oli aivan liian pieni meille, koska siitä oli vuokrattavana vain toinen pääty. Kyselin sitä kuitenkin. Viikko kyselyistä saimme puhelun missä meille tarjottiin koko kyläkoulua kodiksi. Kun tarjotun remontti kohteen kanssa asiat ei edennyt, päätimme mennä katsomaan koulua. Ihastuimme välittömästi paikkaan, niin kaunis miljöö ja hyvin remontoitu vanha hirsikoulu. Remontit on toteutettu todellakin vanhaa kunnioittaen ja siinä on säästetty vanhasta kaikki mitä oli pystytty, kerron myöhemmin lisään siitä. Näin me päädyttiin asumaan vanhaan kouluun, joka ei koskaan tullut julkiseen myyntiin, vaan se tuotettiin meidän eteen kuin tarjottimella. Se tuntui jo kohtalolta. Emme koskaan uskoneet että löydämme vanhan hirsitalon, joka on remontoitu juuri sellaiseksi josta olemme haaveilleet. Niin vain kävi..

Tämä koti tuntui heti kodilta sydänjuuria myöden.

Vietimme joulun aikaa rakkaiden kanssa, se oli ihanaa. Niin ihanaa etten edes osaa kertoa. Koska olemme oppineet elämään hyvin erillään läheisistä, näimme heitä vain kerran pari vuodessa. Joten oli hämmästyttävän ihanaa että yhtäkkiä kaikki oli vaan siinä. Läsnä ja yhdessä.

Tällainen ihana käänne meidän elämässä tapahtui, se tulee näkymään blogissa paljon. Arkea, elämää maaseudulla ja kotia. Ihana, ihana palata blogin äärelle aktiivisesti.

Katsotaan mitä vuosi 2021 tuo tullessa, toivottavasti paljon rakkautta ja hyvää meille kaikille!