Kiitollisuutta koronan keskellä

Muistanko nämä hetket erityisen hyvin, nämä jotka vietän kotosalla koululaisten ja pienen kanssa. Muistanko kevään koronan keskellä erityisen hyvin. Hitaat arkiset aamut, hetket kun syödään yhdessä lounaaksi pannukakkua, hetket kun koko perhe syö illalla yhdessä. Kun ei ole harrastuksia ja muita menoja. Kun työt on vähentynyt, niin että ollaan paljon yhtäaikaa kotona tuon miehen kanssa. Ei vuoron vaihtoja ja aikataulujen suunnittelua, on vain tämä hetki. Ei mietitä ensi viikkoa pidemmälle, kun ei voida. Tämä tällainen tekee ihmiselle hyvää, pakottaa ikäänkuin elämään hetkessä, vielä vahvemmin kuin ennen.

Kiitollisuuden aiheet

Tämä pysäyttää näkemään entistä tarkemmin kiitollisuuden aiheet, myös ne pienintäkin pienimmät . Vastaantulijan hymyn ja katseen, ystävällisen nyökkäyksen, vaaleanpunaisen pilvenhattaran, mullasta nousevan kevään ensimmäisen kukkasen, hanasta valuvan puhtaan veden ja kodin lämmön.

Oman kodin turvan ja kauneuden, sen toimivan sijainnin ja arkea helpottavat kodinkoneet. Pysähdyn päivittäin ihmettelemään ja ihailemaan tuon pian jo kolmevuotiaan nokkelia sanavalintoja, oivaltavia leikkejä ja suurta tahdon määrää. Rehellisesti sanottuna kiitollisuuden määrä on lisääntynyt viimeisten viikkojen aikana paljon, koronasta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä. Huomaan paljon enemmän arjen iloja ja rieumuja, näen ne kirkkaammin. Olen enemmän läsnä, rehellisesti.

Kun on paljon kivoja työjuttuja ajatukset ikäänkuin varkain karkaa niihin, mikä on täysin luonnollista ja hyvääkin. Mutta se vie myös liian helposti mennessään. Pää jää kiinni ajatuksiin ja luova toimisto on helposti auki 24/7. Silloin on hyvä ottaa hetkesi etäisyyttä ja katsoa asioita kauempaa. Tämä korona on myös vahvistanut kiitollisuutta työstä, vitsit miten paljon olen saanut tehdä kivoja projekteja ja kuvauksia. Olen niistä jokaisesta kiitollinen ja teen niitä varmasti jatkossakin. Nyt tuntuu vaan että olen jonkin risteyksen kohdalla, kun en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessa. Aika näyttää, nyt on hyvä tässä. Avoimin mielin eteen päin.

Kotoilua

Ennen tätä koronan aiheuttamaa ”eristystä” olimme kotona paljon, silti nyt kotoilu on ollut aivan erilaista. Ollaan siivouttu kaappeja jotka on arken keskellä jäänyt, maalattu alkovia ja viimeistelty kodin sisustusta. Se on ollut aivan ihanaa ja tuonut viihtyvyyttä arkeen tosi paljon. Ajattelen että vaikutan siihen mihin voin, eli omaan mieleen ja kotiin. Koronaan en liiemmin voi vaikuttaa, joten keskityn olemassa olevaan hyvään.

Tiedossa onkin monta sisustus aiheista postausta, joissa tuon esille suomalaisia yrityksiä ja tuotteita. Nyt jos koskaan on aika tukea suomalaisia yrityksiä, ostaa heidän tuotteitaan ja palveluja. Pidetään yhdessä toisista huolta, jokainen tavallaan ja omien resurssien mukaan.

Nämä kuvat on keittiöstä, jonka seinän uusi sävy yllätti. Värikartassa ja kaupassa sävy näytti vallan toiselta. Ensin ajattelin; kauhea sävy, en tykkää. Annoimme sen kuitenkin olla, kun ei keksitty mitään parempaa tilalle. Kuukausi kului ja nyt minä suorastaan rakastan tuota sävy. Se luo tilaan aivan ihanan tunnelman. Minulle tämä osoittaa hyvin kuinka asiat voivat näyttää ensin siltä että pieleen meni, kunnes huomaakin että se virhe veikin uuteen, parempaan. Että sen kautta katsoo asioita taas laajemmasta näkökulmasta. Tämä sama sopii niin hyvin jokaiselle elämän osa-alueelle. Ajattelen ettei ole virheitä, on vaan erilaisia valintoja joista voi aina oppia. Nähdä hyvä, kiittää että sai kokea sen ja uskaltaa nähdä se suunnan näyttäjänä. Katsoa miksi piti kokea asia. Näin minä koen ja ajattelen.

Nyt nautitaan asioista joita elämässä on, nähdään tämä mahdollisuutena.

Kukkia, iloa, valoa, naurua ja kaikkia kauniita hetkiä sinun arkeesi!

Anna-Reetta