Ensimmäiset työviikkot takana uudessa työssä ja mieli täynnä kiitollisuutta että uskalsin mennä päin pelkoja, haastaa itseä. Näin jälkeen päin se tuntuu hassulta miten paljon epäilin omia taitoja ja pelkäsin ettei ne riitä. Kaikkea ne omat pelot saakin aikaan, ne taitaakin olla suurin este aina asioiden etenemisen suhteen. Kun ne voittaa, alkaa tapahtua ja elämään tulee paljon hyvää, rentoutta ja varmuutta. Rohkeutta elää oman näköistä elämää. Työssä onnistuminen on ollut ihanaa ja tuonut varmuutta myös muihin omiin unelmiin. Elämä on kyllä ihanaa ja ihmeellistä kun sitä uskaltaa elää sydän ja mieli avoinna. Joillekin tämän voi olla itsestään selvyys, itse olen opetellut tähän vuosien saatossa. Jokaisen taustat on niin kovin erilaiset ja vaikuttaa meidän ajatusmalleihin. Onneksi niitäkin voi muuttaa, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Arki on lähtenyt ensimmäisen viikon tasapainon hakemisen jälkeen sujumaan mitä parhaiten. Pienikin on tottunut että äiti toisinaan lähtee töihin ja tulee kuin tuleekin aina takaisin, ei tarvitse itkeä perään vaan saa jäädä leikkimään isänsä kanssa. Heidän suhde on kyllä vahvistunut tosi paljon tämän muutoksen myötä, sitä on ilo seurata. Itselläkin on kivempi mennä töihin kun pieni saa viettää kotona kiireetöntä aikaa, eikä tarvitse viedä häntä vielä päiväkodin hälinään.
Elämä on hyvää ja onnelista, voi kuinka kiitollinen olenkaan siitä.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!
Leave A Reply